Eilen oli paljon muutosta ilmassa …


Eilinen keskiviikko oli mielenkiintoinen päivä.

Tapasin ensin aamusta erään riskisijoittajayrityksen edustajan. Keskustelimme pitkään aloittelevien yritysten tutkimuksen, kehityksen ja kansainvälistymisen rahoitusmahdollisuuksista Suomessa. Vaihtoehtoja on, vaikka rahoituskenttä ei olekaan kaikista selkein.

Tästä uusyritysten rahoitusviidakosta on viime kuukausina keskusteltu ja kirjoiteltu aika paljon, esimerkkeinä vaikkapa lokakuussa 2010 julkistettu Työ- ja elinkeinoministeriön selvitysmiehen raportti julkisen kasvurahoituksen ja yritystukijärjestelmän kehittämisestä, jossa todetaan, että “Julkisen sektorin [rahoitustuki]toimintaa leimaa joskus tiedon ja läpinäkyvyyden puute. Tietämättömyys aiheuttaa kokemuksen palvelujärjestelmän sekavuudesta.” Viime joulukuussa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA listasi teesinsä seuraavalle hallitukselle. Niissä mainitaan muun muassa, että “Tukijärjestelmät ovat hajanaisia ja vaikeaselkoisia ja niiden vaikuttavuudesta on vain vähän tietoa.

Koska olen mukana aloittelevan yrityksen toiminnan käynnistämisessä, voin pitkälti vahvistaa tämän sekavuuden.

Iltapäivällä tapasin sitten entisen kollegani. Oli mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia piirakan ja kahvikupin ääressä keskellä kuhisevaa kahvilaa. Hauskaa oli myös todeta, että tämä vanhan tuttavuuden lämmittäminen käynnistyi virtuaalisesti, eli tämän blogini lukemisesta. Käsittelemäni teemat olivat hänelle läheisiä, siitä kimmoke tapaamiseen.

Elämä on vienyt meitä vähän eri suuntiin viime vuosina, mutta se toi pelkästään positiivisen, odottavan ja innostavan sävyn keskusteluumme. Kävimme aluksi läpi perhetilanteemme (totesimme, kuinka nuorina olemme pysyneet, vaikka lapset kasvavat kohisten …), mutta pian keskustelu kiertyi meille yhteiseen mieluisaan teemaan: mitä muutos oikeasti on ja miten se näkyy nyky-yhteiskunnassa.

Meillä molemmilla ura on kiertynyt muutoksen ympärille, vähän eri näkökulmista, mutta saman tyyppisiä ilmentymiä pohtien. Keskustelimme esimerkiksi sosiaalisen median käytöstä uusien suhteiden luomisessa. Me molemmat edustamme sitä ikäluokkaa, joka ei mielellään hyväksy esimerkiksi LinkedIn-kontaktiksi ketään, jota ei entuudestaan jotenkin tunne.

Sen sijaan juuri työelämään tulevat nuoret aikuiset ovat avoimempia ja tottuneempia siihen, että ensin kytkeydytään virtuaalisesti ja vasta sen jälkeen saatetaan tutustua käytännössä. Esimerkkinä ystäväni käytti poikaansa, joka pitkähkön Aasian kiertueen aikana majoittui entuudestaan tuntemattomien ihmisten koteihin maailmanlaajuisen coach surfing -verkoston kautta. Nyt täällä Suomessa hän vastaavasti tarjoaa samaa palvelua omassa kodissaan. Meille ‘kypsempään ikään’ ehtineille ‘vanhan liiton’ ihmisille tämä ei olisi samalla tavalla luontevaa.

Illankaiheessa osallistuin Midagon Oy:n toimitusjohtajan Petri Malmelinin järjestämään ‘yhdeksän kohdan muutosiltaan’, jossa toisena esiintyjänä oli entinen näyttelijä ja nykyinen yritysluennoitsija Tom Pöysti. (Rohkenen mainita tässä kohtaa nimet, koska meitä oli kuutisenkymmentä osallistujaa ja kutsu oli suhteellisen julkinen.)

Parituntinen kului heidän johdollaan tiukasti muutoshallintaan keskittyen, mutta Tomin hervottoman huumorin pehmentämänä. Monien esille tulleiden asioiden joukosta haluan poimia tähän kirjoitukseen kaksi.

Yhtenä teemana Petri kertoi tehokkaan muutoshanketiimin kokoamisesta, ja miten tärkeä merkitys yhteisillä arvoilla siinä on. Hän kuvasi menetelmän, kuinka selkeyttää ja yhtenäistää tiimin arvot. Jokainen tiimin jäsen saa ensin rauhassa miettiä ja kirjata muistiin, mitkä ovat hankkeen onnistumiselle mutta myös hänelle itselleen tärkeitä arvoja. Näiden ei tarvitse eikä saakaan rajautua pelkästään yritykseen vaan myös omaan henkilökohtaiseen elämään liittyvät asiat ovat yhtä tärkeitä. (Petrin esimerkki: yksi tiimin jäsen harrastaa kitaransoittoa ja hänellä on säännöllisesti soittotunti aina torstaisin puoli viideltä. Siihen osallistuminen on hänelle tärkeä arvo, joka muiden on hyvä tietää.)

Lopulta kaikki arvot jaetaan tiimin kesken. Niistä keskustellaan ja valitaan hankkeen onnistumisen kannalta oleelliset asiat. Päätteeksi sovitaan pelisäännöistä ja käytännöistä, jotta kaikki yhteisesti määritellyt arvot toteutuvat. Näin varmistetaan tiimin tehokkuus ja tyytyväisyys, ja parannetaan oleellisesti muutoshankkeen onnistumisen edellytyksiä. (Petri, toivottavasti tämä meni suunnilleen esittämäsi mukaan.)

Tomin värikkäästä ja mielenkiintoisesti  esityksestä jäi erityisesti mieleen hänen määrittelynsä, mitä tai mikä ‘mieli’ on. Hän jakoi sen kolmeen osaan: järkeen, tunteeseen ja intuitioon. En osaa enkä yritäkään kuvata hänen esitystään, mutta puhuttelevaa oli esimerkiksi hänen kuvauksensa siitä, kuinka meistä jokainen voi lopulta (näennäisen) järkevin syin perustella alunperin tunneperäisen päätöksen. Järki tahtoo saada liiankin suuren vallan meidän suomalaisten ajattelussa, vaikka intuitio on monesti yhtä hyvä päätöksentekoperuste.

Minä tulkitsin tämän eräänlaiseksi mielen tasapainon säätelyksi. Kun ei anna yhdellekään näistä kolmesta mielen osa-alueesta  ylivaltaa, on elämä paljon paremmalla tolalla.

Kiitos Tom ja Petri ajatuksia ja hyvää tuulta herättäneestä tilaisuudesta.

Lopuksi vielä yksi muutokseen liittyvä asia. Esitelmäsali avautui ikkunoiden kautta komeasti vielä jääpeitteiselle Keilalahdelle. Vieressä istuva ystäväni pukkasi minua yhdessä vaiheessa kylkeen ja kuiskasi “Tuolla lentää joutsen!”. Vähän myöhemmin Tom – aktiivinen ornitologi – mainitsi nähneensä päivällä kevään ensimmäisen kiurun.

Pakkas- ja lumitalvi on kääntymässä kohti kesää.

About Olli Laasanen

Eyes and ears open. New and old. Jobs and hobbies. Pictures and music. Entertaining and serious. Change and stability. Nature and urban.
This entry was posted in Yhteiskunta and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Eilen oli paljon muutosta ilmassa …

  1. Kenny Niutanen says:

    Kaksi kommenttia:
    1. Tuo arvokeskusteluosio on mielestäni hvyä osoitus siitä, että on niin kiire juosten taluttaa pyörää, ettei ehdi hypätä sitä ajamaan. Tällaiset keskinäistä ymmärrystä lisäävät keskustelut ovat tärkeitä, jotta osaamme hypätä yhteisen pyörämme kyytiin. Normioloissa helposti vain hoidamme hoidettavan asian – ilman tuota keskinäistä ymmärrystä lisäävää keskustelua, joka koetaan turhaksi ajankuluksi. Mielestäni se on se tärkeä osa – jopa siinä määrin, että saatamme huomata keskustelussamme, että taluttamamme pyörä onkin mopo, ja keskinäinen ymmärrys on siihen sopiva (bio)polttoaine.
    2. Mielen määrittelystä olen iloinen, että järkipuoli on vain osa kokonaisuutta. Tässä voisimme ehkä antaa mielelle sille kuuluvan arvon – kuuntelemalla mitä toisten mielestä (järki+tunne+intuitio) pitäisi tehdä (ilman kyselyitä järkiselityksistä) ja tämän kautta taas lisätä keskinäistä ymmärtämystä.
    Kiitos kirjoituksestasi – vaikutti todella mielenkiintoiselta päivältä!
    Kenny N

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s