Digitaalisia fragmentteja


Osallistuin tänään digitoinnin asiantuntijayhteisön Digifoorumin eli Digiwikin järjestämään Digiajasta ikuisuuteen -seminaariin. (Digiwikiä pitää yllä Suomen Jazz & Pop Arkisto JAPA – talkoovoimin, kertoi arkistonjohtaja Janne Mäkelä.) Tässä tilaisuudessa kirjastojen, arkistojen ja museoiden eli muistiorganisaatioiden edustajat kertoivat näkemyksiään siitä, mitä aineistoa pitäisi tallentaa, kuinka se tehdään ja miten turvataan sen pitkäaikainen säilyvyys.

Yhdistävänä asiana tälle kaikelle on kunnianhimoinen, äärettömän tärkeä ja mielenkiintoinen hanke: kansallinen digitaalinen kirjasto eli KDK.

Seuraavassa muutamia satunnaisia lainauksia tilaisuudessa iltapäivällä esiintyneiden henkilöiden puheenvuoroista. (Mahdolliset väärät tulkinnat ja epätäsmällisyydet johtuvat pikakirjoitukseni ja huonon käsialani yhdistelmästä.)

Ilpo Saastamoinen

Muusikko, tutkija ja kansatieteilijä Ilpo Saastamoinen kertoi elävästi ainutlaatuisista saamelaisten musiikin (ja rytmikkäiden viemäripulputusten) tallenteistaan. (Harmi, että en ehtinyt videoida hänen demonstraatiotaan polyrytmisestä musiikista.)

IS: “Kaikki [musiikin] virheet, joita aletaan toistaa, muuttuvat tyyliksi.

IS: “Haluan nauhoittaa pappien saarnoja ja soittaa niitä kovaäänisten kautta toisissa yhteyksissä.” (Vuoden 1965 ensimmäinen päiväkirjamerkintä. Ilpo kertoi pitäneensä päiväkirjaa vuodesta 1960 alkaen.)

Anne Isomursu

Anne Isomursu Suomen valokuvataiteen museosta painotti kuva-arkistojen huolellisen ja systemaattisen tallennuksen merkitystä.

Tärkeää olisi, että vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa olevat suurten ikäluokkien valokuvaajat osallistuisivat kuvamateriaalinsa sisällön ja metadatan tallennukseen itse. Kukaan muu ei pysty tekemään sitä samalla tarkkuudella myöhemmin.

Alkuperäisfilmit voidaan hyvin tallentaa alkuperäisinä: yhteen hyllymetriin voidaan Annen mukaan sijoittaa 20.000 kinofilmiä.

Taiteilija Erkki Pirtola kertoi näkemyksiään satunnaisen videotallennuksen merkityksestä omien esimerkkiensä avulla. Koska Erkki on videotaitelija, tallensin hänen puheenvuorojaan tälle medialle. Tallenteessa hän kytkee VHS-nauhat, muistin, historialliset tallenteet, Kalervo Palsan ja YLEn omaan kokemuspiiriinsä. (Äänen laatu ei ole kovin hääppöinen, mutta Erkin hyvistä ajatuksista saa kyllä hyvin selvää kun keskittyy kuuntelemaan.)

Päivä päättyi paneelikeskusteluun, johon osallistuivat tutkija Antti-Ville Kärjä (AVK), arkistonjohtaja Jessica Parland-von Essen (JPvE), elokuvaohjaaja Jouko Aaltonen (JA) sekä toimittaja Aleksis Salusjärvi (AS). Seuraavassa muutamia otoksia heidän puheenvuoroistaan.

Antti-Ville Kärjä, Jessica Parland-von Essen, Jouko Aaltonen, Aleksis Salusjärvi

AVK: “Miltä kulttuuri tai musiikki haisee? Kuinka saamme arkistoitua sen?

JPvE: “Meidän pitää toimia nyt arkistoinnissa kuten toimimme Punaisen Ristin kanssa; toimia, vaikka hyöty ei heti konkreettisesti näkyisikään.

JA: “Mikä on originaali? Tyhjennän kameran muistikortin joka ilta kovalevylle, josta editoin vain osan. Nyt arkistossa on vain epämääräinen kasa kovalevyjä, ei enää filmiä koteloissa aikajärjestyksessä.

JA: “Roskakorit ovat elokuvan tekijän kannalta kaikista mielenkiintoisimpia. Mitään ei saa heittää pois.

AS: “Sähköpostiini tulee kutsu kulttuuritilaisuuden avajaisiin. Jos se on huonosti otsikoitu tai sen ensimmäinen lause on sekava tai kutsussa on tautologiaa, lukeminen loppuu siihen. Taide pitää tuotteistaa hyvin.

JPvE: “Tyttäreni kommentti, kun moitin hänen huolimatonta Facebook-kirjoitustaan: ‘Ei Facebookissa kirjoiteta, siellä puhutaan!’

AVK: “Taiteen arvottaminen on ihmisten arvottamista.

AVK: “Mikä oikeasti on erilaista tässä digitaalisessa aineistossa [verrattuna analogiseen]?

JA: “Aika on ajanut ohi tekijänoikeuslainsäädännöstä.

AVK: “65 miljardia vuotta sitten ei ollut digitointimurheita, eikä ole 65 miljardin vuoden kuluttuakaan. Kosmologisesti ajatellen sillä, mitä tänään olemme pohtineet, ei juurikaan ole merkitystä.

About Olli Laasanen

Eyes and ears open. New and old. Jobs and hobbies. Pictures and music. Entertaining and serious. Change and stability. Nature and urban.
This entry was posted in Yhteiskunta and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s