Matkalla kamalassa maailmassa, mutta ei narrien kanssa


20130911-G15-5930-EditNarrien laiva on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken juuri julkaistu kirja “matkasta pieleen menneessä maailmassa”. Hankin sen tänään, joten en voi sanoa itse kirjasta vielä mitään. Olen kuitenkin seurannut kirjan syntyä ja tapahtumien taustoja Heikin blogin kautta, joten tiedän, että minulla on ajattelemaan pakottava lukukokemus edessä.

Esimakuna lukemiseen kävin tänään kuuntelemassa Heikin ja Pekka Haaviston keskustelua kirjan teemojen ympäriltä. Pekka (jota rohkenen kutsua tässä etunimellä kuten Heikkikin) entisenä kehitysyhteistyöministerinä sekä  YK:n että EU:n edustajana maailman kriisipesäkkeissä oli oiva keskustelukumppani ja näkemyksien avartaja.

20130911-G15-5926-2Pekka ja Heikki keskustelivat paljon Afrikan ongelmista. Darfurin kriisi ja Somalia, erityisesti heidän käyntinsä Mogadishussa herättivät molemmissa ristiriitaisia muistoja, jotka liittyivät muun muassa sotarikoksiin ja -rikollisiin, lahjontaan, kehitysapuun, lapsiin kohdistettuihin väärinkäytöksiin, yhteiskunnallisten rakenteiden tuhoutumiseen ja yleiseen moraalin rapautumiseen. Yksityiskohtaisemmin muisteltiin aseellisten vartijoiden törkeyttä ja roolia näillä matkoilla (mikä toi mieleeni myös joitakin omakohtaisia kokemuksiani).

[Lisäys 12.9.] Nyt on Suomen poliittisessa keskustelussa esillä kehitysavun leikkaukset, jopa sen lopettaminen kokonaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Pekan ja Heikin kommentteja tähän, peilattuna heidän matkoihinsa ja ruohonjuuritason kokemuksiin. Keskustelulle varatussa kolmessa vartissa ei kaikkea kinnostavaa toki ehtinyt käsitelläkään.

20130911-G15-5938Näiden synkkien asioiden lisäksi Pekka kertoi myös orastavista toivon merkeistä Afrikan kriisipesäkkeissä. Oli myös mielenkiintoista kuulla hänen sisäpiirin näkemyksiään suurvaltojen USA:n ja Venäjän keskinäisistä suhteista, rooleista ja suhtautumisesta EU:n toimintaan kansainvälisissä kriiseissä. Suurvaltojen politiikka on sekä hyvin opportunisista (“on Venäjän etu, että USA ja muut länsimaat pitävät joukkojaan Afganistanissa”) että samalla myös (näennäisen?) aidosti huolta kantavaa (“USA haluaa suorilla sotaoperaatioillaan vaikuttaa siihen, että maailmansotien kauheudet eivät toistu Euroopassa”).

Kun Heikki uteli, mitä me tavalliset suomalaiset voisimme tehdä näiden hädänalaisten auttamiseksi, Pekka vastasi suunnilleen (ja vain muistini varaisesti), että me jokainen tekisimme vain sitä, mikä tuntuu meille itsellemme sopivimmalta. Määrällä ja tavalla ei sinänsä ole väliä.

Olin sattumalta tänään aamulla tilaisuudessa, jossa yhtenä teemana oli ennakkoluuloton innovointi. Esimerkkinä kerrottiin, kuinka Afrikassa vastasyntyneiden kuolemia voitaisiin oleellisesti vähentää keskoskaappien avulla. Ongelmana on vain se, että kehittyneiden maiden olosuhteisiin tehdyt kaapit eivät kestä alkeellisia olosuhteita, niiden huolto ei onnistu riittävän nopeasti ja ne ovat aivan liian kalliita. Mitä toimivaa ja helposti huollettavaa siellä Afrikassa hiekan ja kuumuuden keskellä sitten on? Toyotan nelivetolava-autot. Entä sitten? Joku fiksu keksi, että rakennetaan keskoskaappi pelkästään näiden autojen varaosista. Näitä osattaisiin korjata lähes joka kyläpahasessa.

Tämän tyyppistä kekseliäisyyttä peräsi myös Pekka.

About Olli Laasanen

Eyes and ears open. New and old. Jobs and hobbies. Pictures and music. Entertaining and serious. Change and stability. Nature and urban.
This entry was posted in Travel, Yhteiskunta and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s