Tubax, Josef Kaartinen ja saksofonin soiton taito


Ensi tiistaina 11.3.2014 on Suomalaisen Saksofoniseuran perinteinen kevätkonsertti Malmitalossa Helsingissä. Yksi tilaisuuden tärkeistä ohjelmanumeroista on Josef Kaartinen -stipendin jako.

* * *

Finnish Saxophone Society has its annual spring concert this Tuesday March 11, 2014. One part of the program is the Josef Kaartinen Award nomination. Last year it was given to Sami Katainen, a band leader and one of the very few tubax players in Finland.

* * *

20130326-5D2-1620

Sami Katainen ja miehen mittainen tubax. (Malmitalo 26.3.2013)

Vuosi sitten stipendin sai Helsingin Saksofonia-orkesteria vetävä ja harvinaista tubaxia eli subkontrabasso-saksofonia soittava Sami Katainen.

Tubaxeja on kahta viritystä, es ja b. Samin tubax on matalampi b-vireinen. Sami kertoi, että se on luultavasti ainoa Suomessa. Aikamoinen erikoisuus!

Tubax – nimi on tuban ja saksofonin yhdistelmä – on nuori tulokas saksofonien sarjaan. Sen isä on saksalainen Benedikt Eppelsheim, joka kehitti tubaxin vuonna 1999.

Kuuntele ääninäyte Eppelsheimin kotisivulta. Se on komeaa mörinää!

* * *

Mutta kuka oikein oli stipendille nimen antanut Josef Kaartinen?

Josef Kaartinen, oikealta nimeltään Juhani Kervanto syntyi Viipurissa 1905 ja kuoli pitkän ja vaiherikkaan elämän jälkeen 1992. Hän on yksi maailmalla tunnetuimmista suomalaisista saksofonisteista.

Olli-Pekka Tuomisalo on tutkinut saksofoninsoiton historiaa Suomessa. Hän kirjoittaa Kaartisen ulkomaiden valloituksesta:

Sydneyn kaupungissa Australiassa paikallinen lehti ja Australian radio järjestivät saksofoninsoiton maailmanmestaruuskilpailut vuoden 1929 alussa. Lähes 600 saksofonistia ympäri maailmaa osallistui kilpailuun. Näistä kaksi amerikkalaista ja yksi suomalainen pääsivät finaaliin, jossa Josef Kaartinen sitten sai historiallisen voittonsa. Tämä poiki luonnollisesti töitä Australian radiossa, jonka palveluksessa Kaartinen työskenteli kymmenen vuotta esiintyen sekä solistina että kapellimestarina mm. Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

1942_kaartinen_001

Ostin joskus 1980-luvulla divarista Kaartisen kirjoittaman maailman-matkansa muistelmateoksen Saksofoni kainalossa maailman ääriin (Kustannus-oy Kivi 1942).

Kirja kertoo enemmän muusta kuin saksofonin soitosta, se on hauska matkan ja ajan kuvaus.

Eikä kielitaidottomuus ollut esteenä tälle Ranskan Marseillesista seitsemän viikon laivamatkalle Australian Sydney’iin lähteneellä nelikolla:

“Me neljä suomalaista emme osanneet ranskaa emmekä englantia, lukuunottamatta “seurueemme” valokuvaajaa, Lassea, joka polkaistessaan vahingossa erään ranskalaisen rouvan varpaille sanoi “Pardon madame” sellaisella äänenpainolla, että me toiset aloimme epäillä hänessa olevan jonkun verran ranskalaista vertakin.”

1942_kaartinen_002Kirjassa on omistuskirjoitus: “Kauppat. kand. Olle V. Salmille. Kunnioittavasti Josef Kaartinen, Hki, 20/7 1949″.

Olikohan talousmies ja tilintarkastaja Salmi jazzin vai klassisen saksofonisoiton ystävä?

Josef Kaartinen taitoi nämä molemmat tyylit – ja yleisöä oli laidasta laitaan, “pirtutrokareista jazz-tyttöihin“. Parempaa nimikkostipendiä ei Suomen Saksofoniseuralla voisi olla.

Helsingin Sanomat 25.10.1987

Helsingin Sanomien Juha Aromäki haastatteli Josef Kaartista syksyllä 1987. Artikkelin valokuvan otti Caj Bremer. (HS 25.10.1987)

About Olli Laasanen

Eyes and ears open. New and old. Jobs and hobbies. Pictures and music. Entertaining and serious. Change and stability. Nature and urban.
This entry was posted in Finland, Music, Photo, Valokuvaus and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s