Agadir – Nironen, Hiroshima – Penderecki … ja kauhun ääni

In English

Maanantai 6. elokuuta 1945 kello 8:15
Atomipommi räjähti Hiroshiman yllä Japanissa. 70.000-80.000 ihmistä – kolmannes asukkaista – kuoli välittömästi säteilyyn, paineen aiheuttamiin tuhoihin ja tulipaloihin.

Maanantai 29. helmikuuta 1960 klo 00:15
Maanjäristys tuhosi Agadirin rantakaupungin Marokossa. 12.000-18.000 ihmistä – reilu kolmannes asukkaista – kuoli sortuneiden rakennusten raunioihin.

* * *

“Krzysztof Penderecki 2008” by Akumiszcza. (Lähde: Wikipedia)

Vuonna 1960 puolalainen Krzysztof Penderecki (s. 1933) voitti teoksella 8’37” kolmannen palkinnon Katowicessa järjestetyssa sävellyskilpailussa. Hän ei sävellystyön aikana vielä tiennyt, miltä se orkesterin soittamana kuulostaisi, ja yllättyi tajuttuaan sen tunnevoiman elävänä esityksenä. Hän nimesi teoksen myöhemmin Valituslauluksi Hiroshiman uhreille (Threnody to the Victims of Hiroshima).

Vuonna 1960 ruotsalainen runoilija Artur Lundkvist (1906-1991) oli Agadirissa järistyksen aikaan. Hän kirjoitti näkemästään ja kokemastaan tuhosta ja kärsimyksestä kaupungin nimeä kantavan runoteoksen, joka julkaistiin 1961.

Suomessa kokeellisen teatterin pioneeri Katri Nironen (1920-2015) teki runokirjasta puhekuoroteoksen vuonna 1965. Teoksesta tehtiin Yleisradiolle studiotallenne, joka on esitetty radiokuunnelmana useasti, mutta live-esitystä ei Nirosen johdolla koskaan tehty. Nironen kertoo itse teoksen esittelyssä, että “vaikka puhekuoro ei ole vielä löytänyt paikkaansa kulttuurikuvassamme, on sillä kuitenkin takanaan vankka perinne“. Sen perinteen päälle oli hyvä rakentaa uutta.

* * *

4. maaliskuuta 2015 Agadir esitettiin ensimmäisen kerran julkisesti Petri Kuljuntaustan johdolla Taideyliopiston Exhibition Laboratoryssa, viisikymmentä vuotta teoksen valmistumisen jälkeen. Olin mukana tuossa esityksessä. Kokemus oli vahva, niin esiintyjille kuin monelle esityksessä paikalla olleelle; yleisössä oli Katri Nirosen teatteriryhmän Collegium Artiumin jäseniä vuosikymmenten takaa, ja hänen tyttärensä Leena Schönberg-Saari.

Agadirin esitys Taideyliopistossa 4.3.2015.

Agadirin esitys Taideyliopistossa 4.3.2015. (Kuva videonauhoituksesta)

Musiikkitalon piippuhyllyllä ennen konsertin alkua 13.3.2015

Musiikkitalon piippuhyllyllä ennen konsertin alkua 13.3.2015

13. maaliskuuta 2015 RSO esitti Musiikkitalossa Pendereckin Valituslaulun Hiroshiman uhreille. Vaikka istuin katsomon ylimmällä rivillä, lähes orkesterin päällä, teoksen tunnelma, äänivärit- ja massat imaisivat mukaansa.

En voinut välttyä vertaamasta vain reilua viikkoa aiemmin esitettyä Nirosen teosta tähän Pendereckin sävellykseen: tehty samalla vuosikymmenellä, avantgardismin avainteoksia, sävel- ja äänikenttiä, graafinen notaatio (katso video Valituslaulun notaatiosta), tavallisten instrumenttien – ihmisäänen ja jousisoittimien – epätavallista käsittelyä, temaattista samankaltaisuutta, katastrofien kuvaannollista kauheutta.

Sivu Agadirin graafisesta esitysohjeesta.

Sivu Anssi Asunnan laatimasta Agadirin graafisesta esitysohjeesta.

* * *

Tunsiko Nironen Valituslaulun säveltäessään Agadiria? Tunsiko hän myös Pendereckin? Ehkä. Varmuutta ei Katri Niroselta enää voi suoraan saada – hän kuoli kuukausi sitten, 24. heinäkuuta – mutta arvailla voi ja kysellä.

Sekä Nironen että Penderecki olivat suunnannäyttäjiä omilla alueillaan. Nironen seurasi tiiviisti esittävän taiteen uusimpia suuntauksia, joista hän kuuli varmasti jo asuessaan Ruotsissa 1950-luvulla. (Pendereckin ensimmäinen vierailu Suomeen toteutui vasta 1968, jolloin hän sai paljon julkisuutta radiossa ja lehdissä (Kuljuntausta (2002): ON/OFF: Eetteriäänistä sähkömusiikkiin). Tämä visiitti oli kuitenkin vasta Agadirin jälkeen.)

Nirosen tytär  Leena Schönberg-Saari kertoi minulle:

“Olen tutkinut Katrin muistiinpanoja ja hänen äänilevyjään enkä ole löytänyt mitään viitettä  yhteydestä Krzysztof Pendereckiin. Tämä ei tietenkään aivan varmasti sulje pois mahdollisuutta, että Katri olisi jossain kuullut ko. teoksen [Valituslaulun].

Muistan Katrin aina joskus törmänneen ajatuksiin tai teoksiin, joiden lähtökohta oli hänen mielestään saman suuntainen kuin hänen ajatuksensa tai teoksensa. Tuolloin Katri sanoi suunnilleen, että

“Olisi suuruudenhulluutta kuvitella olevansa ainut ihminen maan päällä, joka ajattelee tai työskentelee samankaltaisen aiheen parissa. – jotkun asiat ovat ikään kuin ilmassa, ja voivat putkahtaa esiin yhtä aikaa eri tahoilla“.

Tässä yhteydessähän on myös kysymyksessä varsin samankaltaiset valtavat katastrofit, joiden teemaa ja kulkua ilmaistaan akustisesti.”

Leena Schönberg-Saari jatkaa teoksen ensinauhoituksesta:

“Agadiria ei ole aikaisemmin esitetty livenä [ennen 4.3.2015]. Se valmistettiin Ylelle ja kuunnelmana sitä on esitetty Suomessa ja eri puolilla maailmaa muistaakseni yli 30 kertaa vuosien varrella. Esim. RAI (Italia) on esittänyt sen useaan otteeseen.

Myös radionauhoituksessa 1965 Katrin ohjauksella esiintyjillä oli omat roolinsa ja kukin liikkui oman roolihahmonsa mukaisesti. Järistyskohtaus synnytti valtavan kaoottisen liikesuman joka päättyi pysähtyneeseen kuvaan, loukkaantuneet ja puristuksiin jääneet olivat nauhoitustilanteessa sellaisissa asennoissa, joihin järistyksen aikana jäivät. Näissä asennossa kunkin esittäjän äänenkäyttö muuttui luonnollisesti oikeanlaiseksi. Eli kaikki äänet syntyivät liikkeistä… Tämä oli Katrin “kokonaisilmaisun” ehkä tärkein lähtökohta …”

* * *

Tällä viikolla Agadir esitetään taas livenä, ensin kutsuvierasnäytäntönä Taideyliopiston avajaisissa keskiviikkona, ja julkisena esityksenä Helsinki Design Weekin Kaupunkitila | Urban Space -tapahtumassa Helsingissä Lyypenkinlaiturilla Vanhan Kauppahallin edessä perjantaina 4.9.2015 klo 18.

Posted in Artsy, Finland, Music, Poland, Yhteiskunta | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment

About Katri Nironen, Krzysztof Penderecki … and the voice of horror

Suomeksi

Monday August 6, 1945 at 8:15
The atomic bomb exploded above Hiroshima in Japan. 70.000 to 80.000 people – a third of the population – died instantly on radiation, pressure damages and fires.

Monday, February 29, 1960 at 00:15
The earthquake destroyed Agadir in Morocco. 12000-18000 people – more than a third of the population – died under the collapsed buildings.

* * *

“Krzysztof Penderecki 2008” by Akumiszcza. (Wikipedia)

In 1960, the Polish Krzysztof Penderecki (b. 1933) won the third prize in composition competition in Katowice with the work 8’37”. When working with the composition he did not know how it would sound when played with the orchestra, and was surprised realizing its emotional power as a live performance. He decided to name the work later to Threnody to the Victims of Hiroshima.

In 1960, Swedish poet Artur Lundkvist (1906-1991) was in Agadir when the earthquake hit. He wrote a poem of what he saw and experienced, destruction and suffering. The poem carrying the name of the city  was published in 1961.

Finnish experimental theater pioneer Katri Nironen (1920-2015) made a sound composition Agadir for human voices in 1965, based on Lundkvist’s poem. The work was recorded in the Finnish Broadcasting company’s (YLE) studio, broadcasted several times in radio, but Nironen and her team never performed that in front of a live audience. Nironen has said about the composition that “while voice choir has not yet found true position in our cultural environment, it has, however, a solid history“. Upon this tradition it was good to build something new.

* * *

March 4, 2015 was the first live performance of Agadir, under the leadership of Petri Kuljuntausta, fifty years after the birth of the composition. I was a member of the voice choir. The experience was strong, for the performers and also for those who were in the audience: there were e.g. Katri Nironen’s theater members, and her daughter Leena Schönberg-Saari.

Agadirin esitys Taideyliopistossa 4.3.2015.

Agadir in the University of Arts, Helsinki March 4, 2015.

Musiikkitalon piippuhyllyllä ennen konsertin alkua 13.3.2015

In Musiikkitalo, Helsinki before the concert, March 13, 2015

March 13, 2015 Finnish Radio Symphony Orchestra RSO played Penderecki’s Threnody to the victims of Hiroshima. I was sitting on the highest row in Musiikkitalo, Helsinki, almost over the orchestra. The atmosphere, sound colors and voice masses thrilled me.

I could not avoid comparing Nironen’s Agadir performed only a couple of weeks earlier on this Penderecki’s composition: they were made of the same decade, they are key works of avant-garde, sound masses, graphic notation (watch the video of the notation of Threnody), ordinary instrument – human voice and string instruments – used in an unusual way, thematic similarity, figurative horrors of disasters.

Sivu Agadirin graafisesta esitysohjeesta.

One page of the graphical notation of Agarid, made by Anssi Asunta.

* * *

Did Nironen know Threnody before composing Agadir? Did he also know Penderecki? Maybe. Katri Nironen herself can no longer answer – he died a month ago, on July 24 – but one can guess, and ask questions.

Both Nironen that Penderecki were trendsetters in their respective areas. Nironen closely followed the latest trends in the performing arts, which she heard no doubt already when she lived in Sweden in the 1950s. (Penderecki’s first visit to Finland was 1968, during which he received good publicity on the radio and in the press (Source: Kuljuntausta (2002): ON/OFF:.. Eetteriäänistä elektroniseen musiikkiin). This visit, however, was only after Nironen composed Agadir.)

Nironen’s daughter Leena Schönberg-Saari told me:

“I have studied Katri’s notes and his records. I have not found any indication of the connection with Krzysztof Penderecki. This does not, of course, rule out the possibility that Katri would have heard somewhere this piece [Threnody].

I remember that Katri once a while mentioned about ideas or artworks whose starting point had been similar as her thoughts or work. Then Katri said about that,

“It would be delusion of grandeur to imagine being the only person on earth who thinks or works on any subject. – Some things are as in the air, and can pop out at the same time in different directions”.

In this case, it is also a question of very similar, huge disasters, whose theme and progress is expressed acoustically.”

Leena Schönberg-Saari continues about the  first recording:

“Agadir has not previously been shown live [before April 3, 2015]. It was originally made for and broadcasted by YLE in Finland, and has been played in Finland and around the world more than 30 times over the years, I recall that e.g. RAI in Italy has broadcasted it several times.

Also in the recording in 1965 performers had their own roles and each moved under Katri’s guidance. The quake scene was a chaotic movement which ended with stagnant picture. Injured and trapped people were in such positions they fell during the quake. In these positions the voice of each artist reflected better the reality. That is, the origin of the sounds was movement … This was perhaps the key of Katri’s “manifestation expression” … “

* * *

This week Agadir will be performed live again, first at the opening ceremony of the University of the Arts on Wednesday, and a public performance in Helsinki Design Week‘s Kaupunkitila | Urban Space event in Helsinki Lyypekinlaituri in front of the Old Market Hall on Friday, September 4, 2015 at 18 o’clock.

Posted in Artsy, Finland, Music, Poland | Tagged , , , , , , , , | 2 Comments

Poster war: Soviet Union versus United States

Two posters, two superpowers, two objects … two success?

* * *

“No!” by V. I. Govorkov (1954)

The first poster “нет!” (“No!”) I saw in flea market in Estonia. It has been drawn by Russian V. I. Govorkov, who was active from early 1930’s to late 1960’s.

Anti-alcohol posters were popular in the Soviet Union, but did those help to reduce drinking? According to the statistics, no. Russia is the fourth in alcohol consumption in the world.

The picture has been taken through the window (you see the reflections), and the colors have faded. You can see it in full, original color e.g. here.

* * *

“We Can Do It!” by J. Howard Miller (1943)

The second “We Can Do It!” I saw on the wall of a pottery workshop in Finland.  It is painted by J. Howard Miller (1918-2004) in 1943 for the wartime propaganda, to raise the workers’ morale.

So how did Miller’s war morale boosting work? Were Americans more successful in the global war scene?  Well, hard to judge the success, but at least they were and still are very active in military operations.

* * *

So who wins, “No!” or “We Can Do It!” Web can decide, so I use TinEye image search to find the result:

  • “No!” gets 1,568 hits.
  • “We Can Do It!” gets 2,642 hits – and wins this competition.
Posted in Artsy, Fun, Russia (Soviet Union), USA | Tagged , , , , , , , | Leave a comment

Tino Sehgal’s Kiss in Kiasma

I was corrected “This is not a performance, it’s a piece of art.”,  when I asked at Kiasma’s ticket desk, who are the persons in the performance.  I was also told that the names of the persons are not relevant. Only the entity – art – is relevant.

Tino Sehgal (b. 1976) is a British–German artist, based in Berlin. He makes “constructed situations”. In Kiasma one of his works is called “Kiss”, which might put the spectator into very personal situation. You might find this performance chanting due to slow movement. You might feel uncomfortable due to continued closeness of the dancers. But isn’t that the role of art, make you react somehow.

This performance is part of Helsinki Festival, and can be seen in Kiasma until Sunday 27 September.

20150821-1213-4629When I entered Kiasma, this couple – one of the many – has been performing this slowly moving sculptural dance for two and half hours on the floor of the entrance hall, and I don’t know how long they still continued. For them this is a real personal experience, more than for the visitors of the museum, I bet.

* * *

A side note: In Kiasma taking photographs is allowed. The staff saw what I was doing. Nobody asked me to stop. I was not the only one taking photos. But in the interview in Helsingin Sanomat, Sehgal says that he has forbidden to take photos of his work. This was clearly not implemented – or the opinion had changed.

Posted in Artsy, Finland, Photo, photography, Valokuvaus | Tagged , , , , , , , | Leave a comment

People in Croatia

Street photography in Croatia’s DubrovnikHvar and Split in June/July this year.

Click any image to open the gallery.
Posted in Croatia, Photo, photography, Travel, Valokuvaus | Tagged , , | 2 Comments

Unwilling model

It was an exciting day: the birthday party for a 4-year old princess.

Everything went well, singing Happy Birthday, blowing the candles, having a piece of cake. Then the excitement unwound as a temporary bad mood. She sat in a shadow for a while, being an unwilling model for an obtrusive photographer.

20150816-1511-6291m

Posted in Photo, photography | Tagged , , , , | 2 Comments

Below the clouds and water – Pilvien ja pinnan alla

Water and clouds are / part of the same great cycle. / Man-made things will sink.

Järvet ja pilvet, / osa kokonaisuutta. / Esine hukkuu.

Lestijärvi, Finland, July 2015

Lestijärvi, Finland, July 2015

About haiku (in English) * Haikuista (suomeksi)
Posted in Artsy, Finland, Nature, Photo, photography, Valokuvaus | Tagged , , , , , , , | 4 Comments